Käydään ensin läpi hyvät asiat, koska ne osuivat kisan alkuun. Uinti oli hyvä vähän reilu 38
min. Mulle toi on hyvä ja 5 min nopeampi kuin viimevuonna. Uinnin otin varman
päälle törmäyksiä vältellen. Ainoastaan lopussa vedessä oli ruuhkaa.
Rohkeammalla menolla aika olisi ollut vähän parempi, mutta tämä oli hyvä startti
kisaan. Iloitsin vedestä noustessa uinnin ajastani.
Ensimmäinen vaihto oli mainio
enkä tuhlannut aikaa ylimääräiseen puuhaan. Edellisenä iltana ostettu
geeli-patukkalaukku oli pyörässä valmiina kiinni ja täynnä syötävää.
Minnan kannustus kuului kun
juoksin mäkeä ylös kohti lankkua. Siitä sain voimia! Pyörä lähti kulkemaan
suunnitellulla 34-35 keskarilla. Seurasin jatkuvasti sykettä ja 10km välein
tarkistin vauhdin. Syke oli aika korkea ja laitoin sen lämmön piikkiin.
Peesivalvonta oli tosi hyvää,
mikä lämmitti mieltä. 90 km pyörää on sellainen matka että fiilis, vire ja
tuntemukset vaihtelivat useaan otteeseen.
Pyörän aika oli 2.39. Se oli
ihan ok. Odotin vähän nopeampaa aikaa, mutta tuohonkin olen tyytyväinen. Jalka
vain ei ollut parempi, enkä uskaltanut ajaa kovemmilla sykkeillä kuin mitä
sykemittari näytti.
Pyörän päältä nousu oli
karmivaa. Jalat olivat spagettia ja selkä jäykkänä. Onneksi Joroisilla oli
meteliä ja paljon kannustajia heti vaihtoon juostessa.
Kun sain lenkkarit jalkaan ja
aloitin juoksun niin aavistelin vaikeuksia. Jalat tuntuivat todella tyhjiltä.
Olin juonut pyörän päällä reilu neljä isoa pulloa nestettä ja syönyt geeliä ja
patukkaa n. 20 min välein. Energiaa ja nestettä piti siis olla kehossa, mutta
lihakset olivat tyhjät!
Juoksun hikinauha jäi
varustepussiin ja Minna saikin ekan kierroksen aikana etsiä mulle hikinauhan.
Hiki valui silmiin ja nauha tuli tarpeeseen. Lisäksi Minnalla oli
juomahuollossa mulle elektrolyyttijuomaa, jotta ei tule kramppeja.
Juoksun vauhti oli alussa
suunnitelman mukainen ensimmäiset 5 km - sitten hyytyi ja todella pahasti. Eka
kiekka 31min, toka 33 min ja vika peräti 35 min. Suunnitelma oli juosta 29 min
kierroksia. Tämäkään vauhti ei olisi ollut yltiöoptimistinen.
Viimeiset kilometrit väänsin
eteenpäin ankarassa tuskassa. Askel hidastui ja jalkoihin sattui. Onneksi
maaliviiva tuli vihdoin eteen ja sain tehdä tuuletukset Joroisten
legendaarisella maalisuoralla.
Maalissa en ollut pettynyt
sillä vain juoksu - vahvin lajini - petti. Minna oli halaamassa maalissa
väsynyttä ja helteen uuvuttamaa miestä. Nälkää jäi neljän viikon päähän
Tahkolle.
Mikä meni pieleen kun juoksu
ei kulkenut? Kaksi pääsyytä on olemassa:
1. Juoksin todella vähän
viimeisten viikkojen aikana.
2. Olen opetellut uuden
lihastyön pyöräilyyn ja juoksuun, aika ei tällä kertaa riittänyt saamaan uusia
lihaksia riittävän vahvoiksi ja kestäviksi.
Päässä on jo suunnitelmat
kuinka tästä eteenpäin kohti Tahkoa.
Tämä kisaraportti tulee vasta nyt
koska lähdimme kisan jälkeen Minnan kanssa viikoksi Turkkiin lomailemaan. Lomapaikka osoittautui
todella hyväksi uintitreenauksen suhteen...
--- Jukka
PS: Katselen jos saisin vielä Joroisten kuvia seuraavaan postaukseen. Kuvat on aina kivoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti