Koukuttavuus tähän
lajiin tulee ihan muualta. Olen koko ikäni tykännyt liikkumisesta,
kilpailemisesta ja itseni haastamisesta parempiin suorituksiin. Olen aina myös
ollut kovin tuloshakuinen. Suunnistuksessa haasteet olivat pitkälti suorituksen
hallinnan, eli suunnistustaidon ja fyysisen kunnon yhdistämisestä. Suunnistuksessa
pään pitää olla terävä ja keskittyminen suoritukseen täydellistä kovassakin
rasituksessa. Olen edelleen sitä mieltä että suunnistus on tosi kivaa, hienoa
ja ansaitsee oman kunnioituksensa yhtenä kestävyyslajien aateleista.
Niin, mutta mikä
tässä triathlonissa on se koukuttava juttu?
Yhden vuoden
lajikokemuksen painolla voin sanoa jo aika paljon. Kävin kolmessa kisassa,
tutustuin moniin uusiin ihmisiin, tutustuin tähän innostavaan ja kasvavaan,
ehkä jopa hieman trendikkääseen lajiin.
Viimeisen vuoden aikana olen lukenut paljon lajitietoa, olen opiskellut
harjoitusmenetelmistä ja huomannut itse kehittyväni kaikilla tämän lajin
osa-alueilla.
Mutta se
koukuttavin juttu tulee tässä. Triathlonissa voi oikeasti haastaa itsenä
kestävyyden äärirajoille yhden kisasuorituksen aikana. Ajatustasolla
kiinnostavimmat kisat ovat mielestäni kaikkein pisimmät kisat. Pystyisinkö itse pääsemään alle 10 tunnin täysmatkalla? Pystyisinkö silloin juoksemaan maratoonin alle 3 h 15 min?Kun katselen joidenkin puolimatkojen tai täydenmatkojen kisojen oman ikäluokan tuloksia, niin ihmettelen ”miten kärkipään ajat ovat mahdollista”! Koska olen tulosorientoitunut tyyppi, haluan saada parempia suorituksia aikaiseksi. Haluan olla tässä lajissa kestävä, kaikki lajit hyvin osaava ja urheilusta nauttiva sekä riittävän kovaa liikkuva ”veteraani”. Tässä lajissa pääsee tosissaan mittaamaan fyysisen ja henkisen suorituskyvyn äärirajoja. Tässä on triathlonin koukuttavin asia – mun mielestä!