Hyvä veto Tahkolla - 4.51.38

Tahkotriathlon kilpailtiin eilen. Lyhyesti sanottuna hieno kilpailu, upeat puitteet ja loistava suoritus.

Tahkotriathlonin keskuspaikka oli upea kisa-aamuna.

Tahkon kisa oli mun osata kauden viimeinen tri-kisa. Olo oli aamulla ennen kisaa todella rento, suorastaan rauhallinen ja aavistelin hyvää kisavirettä. Viimeisen viikon olin harjoitellut vain hyvin kevyesti ja levännyt.

Rennolla ja hyvällä fiiliksellä ennen lähtöä. Ei edes jännittänyt.

Uinnin lähtö oli vedestä ja olin ajatellut normaalista poiketen tehdä rohkean uinnin. Aiempien puolikkaiden (2 * Joroinen) uinnit ovat ollet asenteeltaan sellaisia että uidaan läpi, mutta nyt oli päässä jo ajatus että lähden reippaasti liikkeelle. 

Miesten lähtö.

Uinnin alku oli suorastaan loistava. Sain heti oman uintitilan ja edessä vilkkui kantapäät, joita seurailin lähes koko ensimmäisen suoran. Huomasin että saan loistavaa peesiapua ja vauhti tuntui hyvältä. Kääntöpaikka meni sujuvasti ilman törmäilyjä. Sitten alkoikin pitkä reilun kilsan mittainen "loppusuora". Peesipaikkaa ei tullut, mutta kun olin päässyt hyvään rytmiin ja veto tuntui hyvältä niin jatkoin rohkeaa uimista. 

Sillan alituksen jälkeen tiesin että jaksan uida tätä vauhtia vaihtoon saakka. Hengityspuolelta seurailin maaston vaihtumista ja nautin uinnista ihan tosissaan. Lisäksi olin sitä mieltä että onnistuin uimaan hyvin suoran reitin. Nousin vedestä ajassa 34.15! Tuuletukset rannalla - jess! Paransin uintimatkan enkkaani 4.5 minuuttia. Minnakin oli vasta juuri tullut rantaan kun nousin vedestä jo pois. Ihan mieletön fiilis oli juosta kohti pyörää.

Olin tutkinut pyöräreitin profiilin ennakkoon ja todennut että alun pitkä nousu-osuus päättyy 8 kohdalla. Sinne asti piti malttaa polkea riittävän rauhallisesti. Päässä kummitteli koko pyöräilyn ajan se että Joroisissa poljin juoksuun "jalat alta" eikä nyt saa käydä niin.

Pyöräily meni kokonaisuudessaan pienen varovaisuuden merkeissä. En oikein uskaltanut tuuppailla. Porukkaa oli edessä ja takana lähes koko matkan. Reitti oli upea joskin hieman raskaan tuntuinen. Pitkiä mäkiä ja vastatuulia tuli eteen aina tuon tuosta.

Pyöräilyn aikana noudatin hyvin juoma-syömäsysteemiä 50 km saakka. Sitten huomasin että olen aika kylläinen ja vähensin ruokailun määrää. Join edelleen todella paljon ja siirryin pääasiassa veteen. Vaikka keli ei ollut kuuma niin juomaa kuluin reilu kolme isoa pulloa pyörän päällä. 

Lopun laskuvoittoisen osuuden ajoin rauhallisesti ja palauttelin jalkoja kohti juoksua. Tästä syystä pieni porukka karkasi siitä edestä noin puolen minuutin päähän vaihtoon tullessa. Pyörän aika oli se mun perinteinen 2.38 ja osia.

Juoksu lähti heti rullaamaan hyvin. Tiesin heti alussa että nyt oli jalkoja juosta puolimaratooni loppuun. Sanoin sen myös Minnalle 1km kohdalla kun nousin Piazzan rinnettä ensimmäistä kertaa ylös.

Kilsan kohdalla rankassa ylämäessä - tuubikumi kädessä!

Ekan kilsan siirtymän jälkeen edessä oli kaksi 10 km kierrosta. Reitti osoittautui lähes maastojuoksureitiksi, polkuineen, sepeliteineen ja muutamine hivuttavine nousuineen. Tällainen reitti kyllä suosii minua. Ensimmäinen kierros meni hyvin ja helposti, mutta tunsin väsymyksen ja kivun hiipuvan kroppaan ennen toista kierrosta.

Toisen kierroksen aikana passaisilin nousuissa hieman. Viimeisen geelin ja veden join noin 5 km ennen maalia. Tämän jälkeen vatsaan tuli erittäin kuvottava olo - suorastaan oksettava - ja jouduin hetkeksi hieman hellittämään tahtia. Olo parani kuitenkin parin kilometrin aikana ja lopun 3 km sain juosta taas hyvissä fiiliksissä joskin äärettömän tuskan ottaessa valtaa väsyneestä kehosta. 

Lopussa odotin vain että tuska ja kipu loppuu. Hain jaksamiseen voimia ohitteluista. Tiesin että vauhti pysyy maaliin saakka ihan hyvänä, mutta pahan olon määrä lopussa oli aivan käsin kosketeltava. Maaliviiva tuli vihdoin eteen ja tein hyvällä energialla vielä kunnon tuuletukset Piazzan edessä. 

Maaliintulotuuletus onnistuneen suorituksen päätteeksi.

Maaliintulo oli tällä kertaa todella tunteikas ja halaaminen maalissa Minnan kanssa vapautti tunteet todella pintaan. 

Juoksun aika oli 1.33 ja loppuaika uusi komea ennätykseni 4.51.38. Kokonaisuutena Tahkon kisa on reitiltään hieno, mutta hieman rankka. Pidän lopputulosta erinomaisena ja olen siihen todella tyytyväinen. Tällainen tyytyväisyys on kaikkein palkitsevinta tässä ikäkausiurheilussa. 

Minna oli taas reitin varrella kannustamassa, kuvaamassa ja varmistamassa että kaikki menee hyvin. Ylävotosiakin ehdittiin heittämään juoksun aikana monet kun reitti kävi kisakeskuksessa kahdesti kierroksena aikan.

Nyt on todela kipeät lihakset ja täytyy panostaa palautumiseen. Alkusyksyn suuri kysymys on kuitenkin seuraava: Panostanko syksyllä pyöräilyn kehittämiseen vai siirrynkö loppukaudeksi suunnistusrastien pariin?

--- Jukka