Gran Canarian pyöräilyleiri

Oltiin Minnan kanssa viikko Gran Canarialla ja tarkemmin Maspalomaksen lomakylässä. Matka oli suunniteltu täysin urheilun ehdoilla. Ei käyty rannalla, ei käyty hotellin altaassa, ajettiin vaan pyörällä ja kerran uitiin. Välillä mietittiin että mitä muuta ne tavalliset turistit tekee kun niillä on vaan sitä ranta-aikaa ja löhö-aikaa! Meidän lomat muuttuu yhä vaan hulluimmiksi.

Canarialla riittää penkkaa ja mäkeä - saaren korkein huippu on lähes 2000 m. Olin ollut 1990-luvun lopussa samalla saarella kaksi viikkoa juoksuleirillä. En arvannut silloin että joskus vielä tulen samalle saarelle pyöräilemään.

Mäet otettiin heti ekasta päivästä alkaen innokkaina vastaan. Sorian nousu on n. 9 km pitkä, keskijyrkkyys 7.7% ja maksimit 14.6%. Tällaista mäkeä en ollut aiemmin ajanut. Vuokrapyörät olivat sopivilla välityksillä ja serpentiinit tuli ajettua pääasiassa kevyimmällä vaihteella. Ekan päivän saldoksi tuli 95km ja reilu 5 tuntia. Keskimääräiset kilometrivauhdit eivät päätä huimanneet - maisemat sitäkin enemmän!

Sorian nousun päällä on kahvila, jossa poikettiin kahville. Tilattuamme kahvit, huomasimme juovamme sekä kahvia että tuopillista mango-papaya-banaani -juomaa jäisestä lasista. Kuumana päivänä ja huiman nousun jälkeen mango-juoma oli taivaallisen hyvää. Kahvilan myyjä oli ehkä paras myyjä, jonka olen koskaan tavannut. Hän (mies, noin 65 v.) myi mango-juoman lähes kaikille kahvilassa kävijöille vaikka yhteistä kieltä ei ollut. Emme mekään ymmärtäneet mitä hän meille tarjosi - nauroimme vain ja kaupat syntyivät. Kaikkien myyntityötä tekevien pitäisi käydä ottamassa Sorian kahvilasta oppia!

Toinen päivä ajeltiin kevyemmässä maastossa ja kerättiin voimia kolmannen päivän mega-lenkille. Kolmas lenkki ajettiin ensin Maspalomaksesta rannan suuntaisesti Puerto Ricoon ja sieltä edelleen eteenpäin kohti Mogania. Moganissa juotiin kahvit ja ostettiin vettä. Moganista alkoin 10 km serpentiini kohti noin 1000 m tasoa. Oli kiva pyöritellä nämä serpentiini ylös koska saimme seuraa. 

Moganin mäkeä nousi samaan aikaan klo 9 Inglesistä lähteneet kimppalenkkiläiset. Osa heistä ajoi meidän edellä, osa peesissä ja osa sitkutteli kaukana takana. Moganin nousu taltutettiin tasaisella pyörittelyllä todella mukavasti. Vähän vajaa neljän tunnin kohdalla lounastettiin Ayacatan kylässä (korkeus n. 1300 m). Onneksi syötiin ruoka, koska tauon jälkeen päätettiin ajaa pieni 10 km sakkolenkki. Kartalla sakkoreitti näytti olevan helppo, mutta se taisi pidentää ajo-aikaamme noin tunnilla. Tuuli yltyi, tie oli kapea, eikä kaiteita ollut. Välillä oli niin jyrkkää alaspäin että hirvitti. Tuuli meinasi tarttua kiinni ja viedä mennessään rotkoon. Tuuli oli kännykän sääpalvelun mukaan parhaimmillaan 32 m/sek! Pelkomutkien jälkeen päästiin rotkon pohjalle. Siinä vaiheessa oltiin vielä kaukana hotellilta ja edessä oli kaksi kunnon nousua. Onneksi mukana oli vielä juotavaa, patukoita ja geelejä. Hotellille palattiin 6 h 20 min ajon ja 119 km jälkeen. Se oli huimin lenkki ikinä!

Neljäs päivä oli pakko ottaa kevyesti, jaloissa tuntui kovasti. Aamupäivä leikittiin turisteja mikä ei tuntunut sopivan meille ollenkaan! Iltapäivällä ajettiin tasamaalla reilu 32km ja käytiin kodikkaassa kahvilassa. Keskityttiin hyvään kadenssiin kovien vuoripäivien jälkeen.

Viides ja kuudes päivä olivat vaativia, mutta mukavia vuoristoreittejä. Viidentenä päivänä ajettiin Sorian nousu uudestaan ja käytiin perinteisellä mango-juomalla. 

Kuudentena päivänä otettiin ihan uusi lähtösuunta kohti Las Palmasia. Vikalle päivälle saatiin ekalle 60 km:lle ihan uusia teitä sekä todella vaikuttavia, jylhiä ja karuja maisemia. 

Pakko on kyllä myöntää että viimeinen päivä tuntui jo jaloissa. Onneksi meno parani loppua kohden ja varsinkin herkullisen lounaspastan jälkeen pyörä "rullasi" jo ihan hyvällä fiiliksellä.

Viimeisenä päivänä käytiin juosten paikallisessa uimahallissa. Siellä saimme  oman radan käyttöömme. Kuuden pyöräilypäivän jälkeen uinti ei tuntunut oikein kulkevan - keho oli väsynyt. Hyvä fiilis siitä kuitenkin jäi.

Koko reissun saldona oli reilu 25 tuntia treeniä, josta 24 tuntia pyöräilyä. Tulikohan ahnehdittua vähän liikaa? Nyt pitää ottaa kevyesti 2-4 päivää. Fiiliksen ja tuntemuksen mukaan aloittelen taas normaalin treenaamisen. On muuten kivaa levätä oikeasti sen takia että on treenannut todella paljon!

Alla on vielä muutama kuva reissusta:

Tässä vuokraamamme Cannondalet.

Pyörien piilotus kallion reunaan.

Jälleen kerran maailman katolla Moganin serpentiinien jälkeen.

Paikallinen uimahalli ilman seinää ja kattoa!

Sorian nousun serpentiinejä.

Vuoristoterassin pastat Santa Luciassa katosivat lautaselta nopeasti.

--- Jukka